IK-luokitus ilmoitetaan numerona välillä IK00–IK10 ja se kertoo, kuinka hyvin tuote kestää iskuja. Mitä korkeampi IK-luokitus, sitä parempi iskunkestävyys. Tyypillisesti teollisuuskotelon IK-luokitus on IK06–IK10.

Teollisuuskoteloiden osalta kolmannen osapuolen testit toteutetaan sekä -25 °C:n että +35 °C:n lämpötilassa. Näin varmistutaan siitä, että tuote soveltuu sekä kuumiin että kylmiin ilmasto-olosuhteisiin. Muovikoteloiden kannalta kylmät lämpötilat ovat haastavampia, koska ne saavat materiaalin haurastumaan. Koteloille tehdään ensin vanhennustesti, jossa simuloidaan niiden tulevan käyttöympäristön olosuhteita. Tämän jälkeen koteloihin kohdistetaan useita halutun IK-luokituksen mukaisia iskuja, jotka kohdistetaan eri kohtiin. Kotelointiluokka tarkastetaan iskuille altistamisen jälkeen varmistaen, että kotelo toimii suunnitellulla tavalla myös kotelointiluokan osalta.

Laboratoriossa saavutettu IK-luokitus heijastelee erittäin hyvin kotelon kestävyyttä. Todelliset käyttöolosuhteet ja koteloihin kohdistuvat vaatimukset saattavat kuitenkin poiketa tehtyjen testien olosuhteista ja vaatimuksista. Tämän vuoksi on hyvä tuntea tuotteen tarkoitetut käyttöolosuhteet, jotta voidaan löytää niihin parhaiten soveltuva ja pitkäikäisin ratkaisu.

Miten kotelovalmistajat parantavat IK-luokitusta?

Kotelovalmistajat parantavat koteloidensa iskunkestoluokitusta etenkin seuraavilla tavoilla:

1. Materiaali – valitse materiaali, jolla on hyvät iskunkesto-ominaisuudet
2. Paksuus – lisää kotelon materiaalin paksuutta
3. Muoto – suunnittele kotelon muoto sellaiseksi, että se suuntaa iskuenergian poispäin tai jakaa sen laajalle alueelle
4. Alhainen IP-luokitus – hae alhaisempaa IP- tai NEMA-luokitusta, sillä sen ansiosta kotelon muoto voi muuttua iskujen voimasta enemmän ja silti kotelo läpäisee testit

IK-luokituksen avulla konsulttien ja suunnittelijoiden on helppo määritellä teollisuuskotelo. Tämä saa kotelovalmistajat tavoittelemaan korkeampaa IK-luokitusta. Jotta korkeampi IK-luokitus voidaan saavuttaa, tulee yleensä tehdä joitakin kompromisseja: valita joko alhaisempi IP-luokitus tai paremmasta raaka-aineesta johtuva korkeampi hinta.

Raaka-aineen merkitys on suurin, kun koteloille tavoitellaan korkeaa IK10-luokitusta. Kolme parasta kotelomateriaalia ovat ruostumaton teräs, lasikuituvahvistettu polyesteri ja polykarbonaatti. Ruostumaton teräs on näistä materiaaleista kallein, mutta sillä on myös paras iskunkestävyys. Lasikuituvahvistettu polyesteri on erittäin kestävää, mutta se ei kestä UV-säteilyä, eikä sitä voi kierrättää. Viimeisimmän teknisen kehityksen ansiosta myös polykarbonaatti lukeutuu nyt parhaiden kotelomateriaalien joukkoon. Polykarbonaatti on UV-säteilyä kestävä syöpymätön materiaali, joka voidaan kierrättää. Tyypillisesti kotelon seinämän suurempi paksuus parantaa kotelon kestävyyttä, mutta tämä myös vaihtelee materiaaleittain.

Muodolla on paljon merkitystä, kun tavoitteena on tuottaa IK10-luokiteltu kotelo. Kotelon kulmat ovat yleensä sen heikoimmat kohdat. Tästä syystä kannattaa suosia pyöreitä muotoja, sillä ne suuntaavat iskuenergian poispäin kotelosta tai jakavat sen laajemmalle alueelle. Yleensä pyöreäkulmaisella kotelolla on paremmat mahdollisuudet kestää iskuja kuin vastaavanlaisella kotelolla, jossa on terävät kulmat.

On helpompaa tuottaa IK10-kotelo, jonka kotelointiluokka on IP55 kuin IK10-kotelo, jonka kotelointiluokka on IP66. Kotelo, jonka kotelointiluokka on IP66 tai jopa IP68 ja jonka iskunkestoluokka on IK10, muuttuu iskujen vaikutuksesta muodoltaan vain vähän tai ei ollenkaan. Koska iskunkestävyyden jälkeen testataan aina myös koteloinnin tiiviys, alhaisemman IP-luokituksen saanut kotelo saattaa läpäistä testin, vaikka se vuotaisi tai hajoaisi. Tämä on hyvä pitää mielessä, kun pyritään valitsemaan erittäin kestävä kotelo, vaikka tieto onkin tarkoitettu positiiviselta kannalta katsottavaksi.